Suomi-vierailuilla tulee usein kauhea kiire lukemisen kanssa. Tämä kirja joutui erityisesti kärsimään siitä. Oli kauhea kiire saada tämä lyhyehkö kirja luettua, jotta pääsisi seuraavaan kirjaan. Sääli, sillä tämä kirja olisi kaivannut ja ansainnut kypsyttelyä lukijalta.
Lindstedtin kieli on rönsyilevää ja kaunista. Jo pelkästään sen takia kirjan lukeminen oli nautittavaa, mutta erityisesti siitä syystä se olisi myös kaivannut enemmän aikaa.
Kirja kertoo naisesta, joka adoptoi lapsen Kiinasta. Hän luo adoptioviranomaisille ja itselleenkin kuvan idyllistä, jossa lapsi eläisi ja maallinen puoli onkin kunnossa. Se ei kuitenkaan riitä, kun nainen on muuten hajoamispisteessä. Hän ei saa mitään yhteyttä lapseen.
Minä en teeskentele. En edes väitä rakastavani kaikkia lapsia. Kaikki lapset eivä ylipäätänsä ole rakastettavia. Kun tuttavat tuovat jälkipolvea kylään, en osaa puhua niille mitään. Minä hymyilen, mutta ne riehuvat hymyni lävitse.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti