Valkyrie (Operaatio Valkyrie)

Kävin katsomassa tämän leffan viikonloppuna, mutten ole saanut kirjoitettua siitä mitään. Tämä johtunee lähinnä siitä, että elokuva herätti valitettavan vähän ajatuksia. Jaan pitkälti hesarin arvostelun näkemykset. Juoni on suoraviivainen ja henkilöt jäävät etäisiksi.

Periaatteessa elokuvan kannalta lähtökohta on sama kuin Frost/Nixonissa, katsoja tietää jo lopputuloksen. Mutta Frost/Nixonissa katsoja pääsee todellakin lähelle päähenkilöitä. Elokuva on tehty mielenkiintoisesti aiheesta ja siinä olisi periaatteessa potentiaalia suureen elokuvaan. On jo periaatteessa jännittävää ajatella kuinka Tom Cruise näyttelee elokuvan hyvistä - Natsi-Saksan armeijan upseeria, joka on vielä kaiken lisäksi menettänyt toisen kätensä, ja jolla on silmälappu.

Valitettavasti toteutus ontuu. Henkilöiden taustat ja motiivit jäävät ohuiksi. Ylipäätänsä näin suoraviivaista ja mustavalkoista elokuvaa Natsi-Saksan ajalta ei Saksassa ikinä voitaisi tehdä, koska Saksassa ei voi korostaa vastarinnan merkitystä. Elokuvan ainoaksi plussaksi jääneekin tämän mielenkiintoisen historianpätkän levittäminen laajempaan tietoisuuteen - niin Yhdysvalloissa kuin Saksassa.

Man on Wire

Tämän elokuvan kanssa oli käydä huonosti: olin katsonut ilmoituksesta, että kyseessä on OmU (=tekstitetty) ja IMDB:stä, että se on tehty UK:ssa ja USA:ssa huomaamatta sitä, että kieliksi oli mainittu englannin lisäksi ranska. Aiheesta en ollut lukenut mitään, valikoima alkukielisten elokuvien osalta ei täällä ole niin suuri, että alkaisin nirsoilla. Jo englannin kuuntelu aluksi oli takkuista, kun sitä puhuttiin lähinnä kevyellä ranskalaisella aksentilla ja ranska taas ei varsinaisesti ole vahvimpia kieliäni... Pääkohdat tulivat kuitenkin onneksi selviksi kuuntelemalla ranskaa ja lukemalla saksankielistä tekstitystä.

Man on Wire on dokumentti Philippe Petit'n henkeäsalpaavasta saavutuksesta kävellä vaijeria pitkin WTC:n kaksoistorneijen väliä. Dokumentti on leikattu niin, että WTC:hen murtautumisen ja vartioiden välttelyn välillä näytetään Petit'n aiempia kohteita, Notre Damea Pariisissa ja Harbour Bridgea Sydneyssä sekä tuon WTC-keikan suunnittelua. Dokumentti on rakennettu kuin kuvattaisi pankkiryöstöä, ja jännäri se tosiaan onkin, vaikka lopputulos on luonnollisesti selvä. Materiaali on lähinnä alkuperäisnauhoituksia 70-luvulta ja dokumenttia varten tehtyjä mukana olleiden haastatteluja. Valitettavasti WTC-osuus koostuu pelkästän valokuvista, muista kohteista on myös videokuvaa. Erityisesti jäi mieleen se kun lopussa näytetään Philippe Petit kävelemässä vaijeria pitkin nyt näiden vuosien jälkeen.

Frost/Nixon

Frost/Nixon on tullut juuri Suomessakin elokuvateattereihin ja etsin hesarista sen arvostelun.Tavallaan sääli, että luin sen, koska nyt en osaa tehdä muuta kuin kompata Pertti Avolaa.

Frost/Nixon on pieni elokuva, joka täyttää paikkansa mainiosti. Aihe on tarkkaan rajattu pieneen, mutta mielenkiintoiseen yksityiskohtaan koko Watergate-skandaalissa: David Frostin tekemään Nixon-haastatteluun, kun Nixon on jo joutunut eroamaan presidentin virasta. Elokuva yhdistää taitavasti aitoa dokumenttimateriaalia, näytteltyä dokumenttia ja fiktiota. Näyttelijät tekevät kauttaaltaan hyvää työtä. Tällaisia elokuvia toivoisi näkevänsä useammin.

Seven Pounds (Seitsemän elämää)

Seven Pounds oli katsomisen arvoinen elokuva, ehkäpä kolme tähteä. Suosittelen katsomaan sen lukematta elokuvasta mitään etukäteen. Nimittäin niin hyvä elokuva ei kuitenkaan ollut kyseessä, että uskoisen sen kestävän sen, että juonen tietää jo valmiiksi. Jos et siis ole elokuvaa nähnyt ja se yhtään kiinnostaa, lopeta lukeminen tähän!

Juoni oli omalla tavallaan ärsyttävän naiivi ja pakotti miettimään sitä, että onko oikein esittää itsemurha ratkaisuna syyllisyyteen. Googlailin elokuvan arvosteluja ja huomasin, että se oli herättänyt kristityissä piireissä paljon mielenkiintoa. Tämä ei sinällään ole yllättävää, sillä päähenkilön, Benin, uhrautuminen toisten ihmisten puolesta on selkeä Jeesus-viittaus. Mielenkiintoista tässä oli se, että Benille oli niin tärkeää se, että lahjan saavat ovat hyviä ihmisiä - tämä ei enää sovi kuvaan Jeesuksesta, joka raamatun mukaan uhrautui kaikkien puolesta. Silti oli koskettavaa katsoa, kun Ben rakastui Emilyyn. Tavallaan Ben korvaa sen, että aiheutti rakastettunsa kuoleman sillä, että uhrautuu uuden rakastettunsa puolesta.

Juonen paljastuessa vähitellen, elokuvassa oli varsin voimakkaita hetkiä. Yksi tällainen oli kun vihdoin yhdistin Benin hotellihuoneen - nro. 2 - alkukohtaukseen, jossa Ben tilaa itselleen ambulanssia. Elokuvassa oli myös mukavasti mustaa huumoria: Esimerkiksi hotellin omistajan kysyessä aikooko Ben viipyä siellä kauan, Ben vastaa viipyvänsä siellä kuolemaansa saakka.