sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Würzburg Residenz

Würzburgin linna on upea barokkipalatsi. Linna on kooltaan valtaisa, mutta turisteilla on sisäänpääsy varsin pieneen osaan.

Kuten niin moni muukin kaupunki Saksassa, myös Würzburg tuhoutui melkein kokonaan viime sodassa. Tuhon laajuudesta saa käsityksen kaupungintalossa olevassa pienessä näyttelyssä, jossa on pienoismalli tuhoutuneesta Würzburgista. Ainoastaan Dresden ja Pforzheim tuhoutuivat sodassa Würzburgia pahemmin.

Myös Würzburgin linnasta tuhoutui suuri osa. Pommitusten alkaessa kaikki irtaimisto oli kuitenkin viety turhaan, joten nähtävillä olevat huonekalut olivat alkuperäisiä. Jokaisessa huoneessa oli opastaulut, joissa lyhyesti kerrottiin myös, mikä osa oli säilynyt pommitusten jäljiltä.


Kohokohtina linnasta jäi mieleen kaksi huonetta: Kaisersaal ja Spiegelkabinett. Kaisersaalin restaurointi oli juuri valmistumassa ja tämän takia emme voineet viipyä kauaa. Huoneessa on upea Giovanni Battista Tiepolon maalaama fresko, joka jatkuu saumattomasti seinän koristeluun. Kuvassa näkyvästä osasta freskoa henkilöiden jalat eivät ole maalattuja vaan ne tulevat oikeasti ulos seinästä. (Opas käski katsomaan käsien sijaan jalkoja.)

Toinen vaikuttava huone oli Spiegelkabinett, peilihuone, joka oli sodan jälkeen rakennettu kokonaan uudestaan. Huone ei ollut erityisen iso, mutta kokonaan seinät kattavat peilit loivat vaikutelman seinien läpinäkyvyydestä ja isommasta tilasta. Peilit oli rakennettu seinään kiinni niin, että niitä ei saatu enää irrotettua ehjinä. Tämä oli havaittu, kun peilejä yritettiin irrottaa ja tämän takia yksi peili oli mennyt rikki. Nyt tämä peili oli esillä ainoana jäljellä olevana alkuperäisenä peilinä.

Kierros linnassa oli mukava yhdistelmä historiaa ja viihdettä. Opas teki lähtemättömän vaikutuksen puhumalla sujuvasti ainakin neljää kieltä. Würzburgin muihin nähtävyyksiin kuuluu Marienbergin linnoitus, jonka sisätiloihin ei valitettavasti näin talvella ollut pääsyä. Parempi aika vierailuun Würzburgissa on siis maaliskuu - lokakuu, jolloin myös linnan puisto pääsee paremmin oikeuksiinsa.

Kuva: Wikimedia commons

perjantai 21. marraskuuta 2008

Quantum of Solace

Casino Royale kaksi vuotta sitten oli erinomainen elokuva. Odotin uutta James Bondia kiinnostuneena, eikä se lopultakaan onneksi tuottanut pettymystä, vaikka arvostelut eivät erityisen suosiollisia olleetkaan. Istuin elokuvateatterissa melko edessä niin ettei edessäni ollut ketään. Unohdin elokuvan aikana täysin missä olen, enkä katsonut kelloa kertaakaan.

Quantum of Solace jatkaa samalla linjalla kuin Casino Royale. Tapahtumat jatkuvat suoraan siitä mihin Casino Royale päättyi. Alun vauhdikas takaa-ajokohtaus oli erittäin hieno. Uusi Bond on visuaalisesti muutenkin upea! Elokuva on erittäin toimintapainotteinen, mutta se sopii kokonaisuuteen. Bond on vihainen ja välinpitämätön, kaikki ratkeaa väkivallalla, eikä muilla ihmisillä ole arvoa. Jos seuraava Bond jatkaa samalla kaavalla, olen pettynyt, mutta tähän se sopi.

Maailmankuva oli ehkä turhan alleviivatusti nykyaikainen. Sekä jenkit että britit olivat valmiita tukemaan ketä tahansa kunhan vain öljyä on saatavilla. Vähemmän nykyaikaista on ehkä kuitenkin se, että lopussa hyvä voittaa pahan ja hyvä palkiltaan.

Bondilla ei ole enää käytössään mitään erikoisaseita, mutta toisaalta nykytekniikan kehitys on tehnyt ne tarpeettomiksi. GPS, kännykät ja tehokkaat hakurobotit voittavat monet Bondin aiemmat apuvälineet.

Kannattaa käydä katsomassa, muttei kannata odottaa perinteistä Bondia.

Esittely

Tällä blogilla on kolme tarkoitusta:
1. Saan paikan missä pohtia lukemiani kirjoja, näkemiäni elokuvia tai muita kulttuurikokemuksia.
2. Voin harjoitella rakkaan äidinkieleni kirjoittamista.
3. Pystyn myöhemmin palauttaamaan mieleeni mitä mieltä olen jostain kirjasta tms. ajatellut.

Näkökulma on ulkosuomalaisen, mutta osa kulttuurielämyksistä toivottavasti suomalaisia.